Tämä viikko on jotenkin ollut tosi raskas ja senpä takia en tännekään ole kirjoitellut mitään. Viime aikojen uutiset niin maailman tämän hetkisestä tilanteesta kuin meidän hallituksen päätöksistä ovat saaneet mut tuntemaan surua, pettymystä jopa ahdistusta. Ja kun on tuollainen fiilis, niin olo ei tunnu kovin inspiroituneelta, sitä rupeaa kyseenalaistamaan omia tekemisiään ja tällä hetkellä tämä inspiraation puutos kohdistuu tähän mun blogiin.
Faktahan on se, että mä tulin tähän blogimaailmaan aika myöhään ja siinä vaiheessa kun on kyse (mistä tahansa) alasta mitä enemmän siihen on tunkua, niin sitä vaikeampaa on sinne saada jalkaa oven väliin. Aina sanotaan, että usko unelmiisi ja tee kovasti töitä, mutta mitä jos sitä
ei vaan ole tarpeeksi
lahjakas? Onko tämä maailma jopa mennyt liian kannustavaan suuntaan puhuttaessa luovista aloista? Miettikääpä miten monta ("keskitason") bändiä tai näyttelijää on maailmassa, josta ei vaan koska tuu mitään, mutta heille kuitenkin syötetään tuota "unelmat" mantraa. Sitten on tietenkin niitä oikeasti lahjakkaita, joilla ei vaan ole ollut mahdollisuutta näyttää sitä ja siksi mä oon aina niin onnellinen niitten ihmisten puolesta, jotka saavat sen mahdollisuuden (tätä kirjoittaessani taustalla pyörii brittien
x-factor).
Jos palataan tähän mun bloggaamiseen, niin mähän teen (kaikkien suositusten mukaan) kaiken väärin. Mun blogi ei keskity pelkästään yhteen asiaan esim. sisustus, ruoanlaitto, tee se itse, paras mutteri, lennä kuuhun, operoi itse munuaisesi tai mitänäitänytonkaan, vaan poukkoilen asiasta toiseen. Ja haluan tähän väliin sanoa, että vaikka suurimmaksi osaksi mun arki pyörii töihin-ja-kotiin akselilla, niin mä nautin suunnattomasti siitä hetkestä, kun suunnittelen seuraavan päivän vaatekokonaisuuksia joita puen päälleni ja olen sitä mieltä, että sitä ei tarvitse odottaa jotain "erikoista" päivää pukeutuakseen kivasti, arkihan on se missä me suurimmaksi osaksi eletään. Mutta joka tapauksessa vaikka mä rakastan muotimaailmaa ja kaikkea mikä siihen liittyy, niin mun on aivan turha lähteä kilpailemaan tällä hetkellä suosituimpien olemassa olevien muotiblogien kanssa. Ne ovat kasvattaneet suosiota vuosien varrella ja monissa esitellään sellaisia tuotteita, joihin mulla ei ole varaa ja päästään paikkoihin joihin mulla ei ole asiaa, mutta myös jonkun jo olemassa olevan asian toistaminen olisi typerää. Ehkä tämä itseni kyseenalaistaminen myös johtuu siitä, kun tuntuu että nykymaailmassa pitää menestyä heti ja eniten mua ärsyttää kun multa kysytään, että onko tullut paljon lukijoita.. mä olen tehnyt tätä 8 viikkoa, olemattomalla markkinoinnilla, niin give me a brake ettei mulla ole tuhansia lukijoita.
Toinen asia mikä liittyy mun blogiin, niin mä en tämän hetkisessä elämäntilanteessa ehdi/pysty kirjoittamaan niin usein kun pitäisi. Tämä johtuu epäsäännöllisistä työvuoroista, joka vaikuttaa myös mun enegiatasoon eikä inspiraatiota voi pakottaa tulemaan klo se-se ja mä en halua ruveta kirjoittamaan ihan vaan "jostain", ketä kiinnostaa lukea siitä miten kävin kaupassa ostamassa maitoa, edes
mua ei kiinnosta mun ostokset kaupassa.
Mä edelleen etsin sitä suuntaa mihin päin lähden vetämään blogiani ja halusin vaan updateta rehellisesti fiiliksiäni. Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä, joten päätin ihan vaan yksin lähteä kävelylle keskustaan, jotta saisin tuuletettua vähän ajatuksia. Nappasin kameran mukaan, otin matkan varrella umpimähkäisiä kuvia ja illempana selatessani niitä totesin, että kuinka Helsingistä löytyykään kauniita paikkoja ja rakennuksia (välillä kuvittelin olevani taas Pariisissa), sitä vaan unohtaa välillä pysähtyä nauttimaan ympärillä olevista asioista.
